Pizza.... eiku pihviperjantai!

Olen monesti miettinyt ja kehitellyt terveellisiä herkkuruokia, esimerkiksi viikonlopuksi. Ja ykköseksi on ainakin tällä hetkellä noussut pihviateria. Mielestäni pihvejä ostaessa kannattaa panostaa laatuun, koska hyvä liha on mureaa ja se on myös helppo valmistaa. Yleensä ostan naudan ulkofileestä tehtyjä pihvejä.

HK:n sivuilta pihvinpaisto-ohje.

Minun täydelliseen pihviateriaan kuuluu lisukkeeksi salaatti ja perunaa jossain muodossa. Esimerkiksi uunissa paistettuja ranskalaisia tai lohkoperunoita kohtuudella. Hyvät pihvit eivät mielestäni tarvitse edes kummoisia kastikkeita, mutta usein teen kevyestä kermaviilistä kastiketta, joka käy sekä salaattiin että pihveille.

Onhan tässäkin ruoassa 'epäterveellisyyksiä', joita voisi korvata terveellisimmillä vaihtoehdoilla, mutta se terveellisyys on niin suhteellista. Mielestäni tämä ateria on kuitenkin terveellisempi kuin pikaruokalasta haettu hampurilaisateria tai pizza. Ja onhan ruoasta lupa nauttiakin! Joten yritetään herkutella terveellisemmin!

Mukavaa viikonloppua :)

Innostumista etsimässä

Minusta on innostavaa katsoa tositv-ohjelmia, joissa ihmiset pudottavat painoaan, vaikkakin nämä ovat amerikkalaiseen tyyliin tehtyjä, ja hieman provosoivia ja ärsyttäviäkin. Kuitenkin näihin ohjelmiin on joiltakin osin helppo samaistua ja löytää samoja asioita, joiden kanssa itsekin kamppailee.

Morsiandieetti

Morsiandieetti Ruutu.fi

4D: Hurja muodonmuutos

Hurja muodonmuutos, Ruutu.fi

Kai näitä ohjelmia katsomalla pääsee toteuttamaan jotain 'luontaista' urkkimis/vakoilemisviettiään. Tai ainakin näiden laihdutusohjelmien katsominen helpottaa sitä tuskaa, jota kokee omista ihramakkaroistaan. Ei tunnu ollenkaan niin pahalta, kun näkee, että onpas jollakin vielä isommat makkarat kuin minulla. Se antaa toivoa, että jos tuo, niin kai minäkin pystyn! Varsinkin nämä ohjelmat innostavat liikkumaan ja pistämään itsensä likoon; tulee ihan semmoinen vimma, että tekeepä mieli oikeen rääkätä omaa kehoaan. Jospa tässä jonain päivänä saisin nuita käsipainoja nosteltua, mutta täytyy varmaan katsoa vielä lisää näitä ohjelmia.

Niin ja sitä paitsi, tässä on nyt mennyt jo monta päivää ilman suklaata!

Tästäkö se alkaa?

Loin tämän blogin päiväkirjakseni, ajatusteni jakamiseksi ja motivaattorikseni. Ennen kaikkea tuota jälkimmäistä toivon blogini kirjoittamiselta, MOTIVAATIOTA! 

Tavallaan minulla onkin motivaatiota, tai en tiedä voiko sitä sanoa motivaatioksi? Ehkä ei. Ehkä se onkin enemmänkin epätoivoista halua olla laihempi. Tänä aamuna puntari näytti 94 kiloa... Yhdeksänkymmentäneljä kiloa... Tasan. Sehän on aika paljon. Miten minä olen itseni tähän tilanteeseen päästänyt? Vastaus on helppo; parhaiden ystävieni ja lohduttajieni avulla. Kiitos Suklaa ja Sipsit, olette onnistuneet tehtävässänne.

Monta yritystä minulla on jo takanani, yrittää karistaa näitä makkaroita vyötäröltäni. Parhaimmillani olen onnistunut pudottamaan 15 kiloa painoa, mutta ne ovat tulleet takaisin korkojen kera. Tämä 15 kiloa lähti karppaamalla melko helposti, mutta jossain vaiheessa aina alkaa lipsua. 

Ehkä olisikin parempi puhua elämäntapamuutoksesta, uudesta elämästä tai uudesta tavasta elää. Ei enää pikaisia ja äärimmäisiä laihdutuskuureja, eikä ihmemetodeja... Vaan pysyvä onnellisempi elämä. Olen luonteeltani positiivinen, enkä ole koskaan (kiloistani huolimatta) ollut kahta päivää pitempään masentunut, vaan minulla on kova halu nauttia ja iloita elämästäni. 

Minulla on elämässäni paljon asioita minkä vuoksi olen onnellinen ja iloinen päivittäin. Elämäni voisi olla vieläkin täydellisempää, kun saisin terveyteni kuntoon ja takaisin sen vartalon, jonka tunnen omakseni. Ehkä se on mahdollista, jos oikeasti haluan!